PYHÄN YÖN KARTANO #2

 Moikka!

Tänään tosiaan tulee tää toinen osa mun tarina, joten turhia selittelemättä mennään tarinaan!

Matka pellolle tuntui kymmenkertaiselta, kuin valoisalla. Me säikähdimme jokaista rasahdusta. Alhaalla leijui sumeaa usvaa, joten en nähnyt eteeni.
"Ehkei tämä ollutkaan kovin hyvä idea", Anna piipitti.
  Koska kello näytti melkein keskiyötä, olivat kadut autioita. Tuuli ulvoi puissa ja oksat naisivat. Muuten oli aavemmaisen äänetöntä.
"Me ollaan ihan kohta perillä", Tuomas sanoi.
  Pian olimme pellolla, jossa toden totta oli kartano. Kartano oli musta ja se oli hyvin rikkinäinen. Moni ikkuna oli sirpaleina ja maali rapisi. Kartano todellakin ääntelehti, mutta nyt se huhuili minua nimeltä. Se karmi minua.
"Lähdetään pois!" Anna sanoi pelokkaasti.
"Ei! Me ollaan tultu tänne asti!" sanoin tomerasti.
"Me ei edes pystytä poistumaan", Tuomas sanooi hiljaa.
  Tosiaan. Kun olimme astuneet pellolle, olivat suuret malliaidat ympäröineet meidät ja kartanon sisäänsä. Kiertoteitä ei ollut, joten menimme kartanoon.
  Kartanossa kkukaan ei enää huhuillut minua. Oli aivan hiljaista. Liian hiljaista. Kartanon pimeästä aulasta lähti monta kapeaa käytävää. Nurkissa oli hirveästi hämähäkinseittejä ja rikkinäiset huonekalut olivat pölyn peitossa. Minua karmi vaalea meikkipöytä, jonka maali oli lohkeillut. Pöydän peili oli haljennut keskeltä. Näin sen pölyisestä pinnasta kalpeakasvoisen kuvajaiseni. Seinän ruututapetissa oli pitkä viilto ja veritahroja. Näytti siltä, että oli käyty agrassiivinen taistelu, mutta tiesin, että ne olivat Pyhän yön tekemät jäljet, jotta säikähtäisin. Lattialankut narahtelivat uhkaavasti, kun minä, Tuomas ja Anna kävelimme peremmälle.
"Lähdetään pois", Anna sanoi äänellä, joka tärisi pelosta ja jännityksestä.
  Me emme kuitenkaan voineet poistua, koska silloin alkoi tapahtua. Tuntui, kuin kartanon kauhut olisivat lauenneet. Tuntui, kuin ne olisivat odottaneet tilaisuutta hyökätä yhtä aikaa. Nimittäin juuri, kun Anna sai sanottua asiansa loppuun, syöksyi joka käytävästä  valkoinen ihmismäinen olento, jolla oli punaiset, vihaa loistavat silmät. Ennen, kuin ehdin peloissani liikahtaakkaan, olivat ne vanginneet minut, Tuomaksen ja Annan. Kaksi olentoa olivat ottaneet minua käsistä niin tiukalla otteella, etten voinut kävellä senttiäkään. Rimpuilu ei auttanut. Kolme olentoa oli napannut Tuomaksen kädet selän taa ja varmistanut, ettei hän voinut karata. Anna oli ahdistettu seinää vasten. Tytön jalat eivät koskeneet lattiaa, koska hänet oli nostettu ilmaan. Olin peloissani, että olisin voinut räjähtää.
"Sinähän siinä, Juuso Kvintti", sanoi toinen minua pitelevistä.
  Tavallisesti olisin sanonut, ettei sukunimeni ollut "Kvintti", vaan Kvartti, mutta nyt päätin olla hiljaa. Kun tutkailin olentoja lähempää, tajusin keitä he olivat. Se, joka oli puhunut minulle, oli ilmiselvästi kadonnut Morwenna, mutta vitivalkoisena ja punasilmäisenä. Katsellessani ympärilleni, tunnistin, jokaisen haamun. Pyhä yö oli kironnut kadonneet kätyreikseen!
  Kuului voimakasta rytinää, joka sai sydämmeni pomppaamaan kurkkuun, koska arvasin kuka oli tulossa aulaan. Keskimmäisestä käytävästä asteli tumma hahmo, joka piti kovaa meteliä. Hahmo oli ihmismäinen ja kokonaan tummansiniseen haarniskaan pukeutunut. Tuo olento asteli Tuomaksen ja Tuomasta pitelevien kirottujen kätyreiden luo.
"Älä koske minuun!" Tuomas karjaisi.
  Minä olisin varmasti puolustanut Tuomasta, jos en olisi ollut niin peloissani. Kaikki sanat jumittuivat kurkkuuni.
"Hei", haarniskamies sanoi maireasti sanoja venyttäen. "Minä olen Yön ritari."
  Tuomas hengitti raskaasti. Hänen jokainen hengenvetonsa kuului hiljaisessa aulassa.
"Sinä et tule voittamaan!" Tuomas puuskutti.
"Väärin!" Yön ritari karjaisi, mutta jatkoi myhäillen. "Minä olen jo voittanut. Minä ja Pyhä yö."
"Sinä et tule voittamaan IKINÄ!" Tuomas huusi ja paiskasi vasemman kätensä suoraan keskelle Yön ritarin rintakehää.
  Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Koska koskettaessaan Yön ritaria,, Tuomakselle alkoi tapahtua. Näky karmi minua pitkään tapahtuman jälkeen. Kun Tuomas kosketti Yön ritaria, hänen kätensä muuttui valkeaksi. Kättä pitkin se levisi koko kehoon. Tuomaksen vaatteet, hiukset ja kaikki muu muuttui vitivalkoiseksi. Kun Tuomas oli vaale, kuin kummitus, hänen silmänsä värjäytyivär verenpunaisiksi. Tuomas nosti katseensa ylös ja antoi silmiensä vihan paistaa. Tuomas ei ollut enää Tuomas. Hän oli muuttunut Pyhän yön kätyriksi.
"Teillä ei ole toivoa", Yön ritari sanoi julmasti.
  Suuni oli auki, mutta ääntä ei kuulunut. Seurasin kauhuissani, miten Yön ritari lähti käsi ojossa kohti Annaa. Vale-Tuomas ja muut kätyrit seurasivat perässä punaiset silmät kiiluen. Silloin olin varma, että me kuolisimme. Tai meidät kirottaisiin Tuomaksen tavoin.Olin aivan varma asiasta, kunnes Annalla välähti. Ja kun Annalla välähtää, on hyvää tiedossa. Annan suupielet vääntyivät hymyyn ja ilme kirkastui, kun Yön ritari käveli rymisten ja paukkuen häntä kohti.
"Olet sinäkin aika raukkamainen", Anna sanoi julmaan sävyyn.
"Kuules tyttö! Sinä et minulle puhu tuohon sävyyn!" Yön ritari karjaisi.
"Kiusata nyt pienempiään! Et taida kyetä tappelemaan kokoistesi joukossa!" Anna sanooi ja hymähteli ärsyttävästi.
"Ole hiljaa!" Yön ritari huusi.
"Ai hiljaa? Pitääkö pikkuisen Yön litalin päästä päikkäleille? Varmaan", Anna lässytti, kuin olisi puhunut pikkulapselle.
  Silloin minäkin tajusin, mitä Anna ajoi takaa. Hän yritti saada Yön ritarin tuntemaan niin suunnatonta vihaa, että se tuntuisi olemattomassa sydemessä asti. Silloin tuhoutuisivat Yön ritari ja Pyhä yö, jolloin Tuomas ja kadonneet palaisivat ennalleen. Se näytti tepsivän, sillä Yön ritari oli pysähtynyt ja puristanut kätensä nyrkkiin.
"Sinä lopetat tuon heti, tai saat katua, ylimielinen likka!" Yön ritari uhkaili.
"Alkaako pikkuinen poju uhkailla? Alkaako? Heitätkö minua Lego-palikoilla? Vai ammutko vesipyssyllä? Ui jui, kun pelottaa!" Anna lässytti todella raivostuttavalla tavalla.
  Yön ritari oli painunut polvileen maahan. Hän puristi kättään rintansa päällä ja huohotti.
"Sinä et voi onnistua. Lopeta heti!" hän uhkaili heikolla äänellä.
"Vain yhdellä ehdolla! Menet nukkumaan ennen ilta kahdeksaa ja hoidat sitä ennen ilta pisun ja pesun", Anna sanoi ja kikatti julmasti.
  Se oli viimeinen pisara. Yön ritari huohotti hetken ja kaatui elottomana selälleen. Samassa ilman täytti äänekäs rääkäisy, jonka täytyi kuului Pyhälle yölle. Painoin kädet korville, sillä kätyrit olivat päästäneet jostain syystä minusta irti. Yhtäkkiä kartanoon syttyi häikäisevä valo, joten suljin silmänikin. Siiten äkkiarvaamatta kartano katosi altani. Tömähdin haarat levälläni viileälle nurmikolle.
  Tuo kaikki tapahtui niin nopeasti, että olin aivan sekaisin. Makasin pää nurmikkoa vasten, kunnes joku huhuili minua.
"Juuso! Oletko kunnossa?" kuului yläpuoleltani.
  Avasin silmäni ja näin Tuomaksen. Hän oli palannut normaaliksi ja hymyili.
"Kunnossa ollaan!" sanoin ja nousin pystyyn.
  Minun ja Tuomaksen ympärillä seisoi paljon väkeä. He olivat kaikki kadonneita ja hämmentyneen näköisiä. Yksi heistä oli kuitenkin Anna, joka ryntäsi halaamaan minua.
"Luojan kiitos, olet kunnossa!" hän sanoi ja päästi minusta irti.
  Yö oli muuttunut pelottavasta turvalliseksi. Ihan, kuin suuri synkkyyden verho olisi vedetty pois ja sen alta olisi paljastunut pimeä, mutta turvallinen yö.
"Miten sinä onnistuit päihittämään hänet?" Tuomas kysyi minulta.
"En se ollut minä", sanoi totuudenmukaisesti. "Anna sen teki."
"Kerron sen vasta kotona", Anna sanoi. "Nyt lähdetään täältä!"
"Mutta minne me mennään?" Morwennna kysyi ujosti. "Me kaikki ollaan kadonneita."
"Viedään teidät poliisille", ehdotin. "Jos ne nyt vihdoin uskoisivat."
"Taidan tietää, miksi kukaan ei uskonut meitä", Tuomas sanoi.
"No?" Anna kysyi.
"Pyhä yö on henki! Hän teki taian, jonka avulla piti itsensä salassa! Aika nerokasta!" Tuomas selitti.
  Me kaikki lähdimme kävelemään pois pellolta. Olin onnellinen, sillä tiesin kaikkien olevan taas turvassa. Nyt Pyhä yö oli voitettu! Tiesin, että pian saisin nukkua ihanan pehmeällä sängylläni koko pitkän yön...

Tällainen tää nyt sitten oli! Toivottavasti piditte


NÄHDÄÄN ENSI PERJANTAINA! 


-Suippis kuittaa

PYHÄN YÖN KARTANO

Moikka!

Mulla oli tässä äskettäin arviointikeskustelu, josta sain mun tarinavihon hetkeksi kotiin, jotta vanhemmat voi lukea sitä. Päätin, että haluan kirjoittaa yhden tarinoistani tänne. Valitsin tämän vuoden työläimmän tarinan, joka on siis jonkin sortin jännityskertomus. Kyseinen kertomus on se sama, josta mainitsin viime postauksessa. Koska Pyhän yön kartano -niminen "teos" on aika pitkä, jaan sen kahteen osaan. Tänään tulee ensimmäinen ja ensi perjantaina toinen! Ei muuta, kuin aloitetaan! Toivottavasti viihdytte!

PYHÄN YÖN KARTANO

 Ilta pimeni nopeasti ja myrskytuuli ulvoi. Oli kylmä ja varpaita paleli. Oli niin sumuista ja aavemaista, etten voinut erehtyä. Nyt oli se aika. Nyt oli pyhä halloweenyö.

  Pinkaisin juoksuun. Ei ollut turvallista olla ulkona. Tavallisella ihmiselläkin oli riski olla ulkona, mutta minulla se oli satakertainen. Jostain syystä Pyhä yö, paha ja hirveä henki, vainosi minua.

  Juoksin synkän metsän halki. Kun Pyhä yö oli vapaana, oli päästävä heti kotiin. Tultuani kaduille, huomasin harmikseni miten paljon lapsia kierteli ovelta ovelle. He eivät tienneet, että olivat vaarassa. Vain Juuso eli minä, paras ystäväni Tuomas ja isosiskoni Anna osasimme vastustaa Pyhää yötä ja Yön ritaria. Minun teki mieli varoittaa noita-asuisia pikkutyttöjä ja viikatemiehiksi pukeutuneita poikia. Kukaan ei kuitenkaan uskoisi. Miksi kukaan ei yhdistänyt katoamisia Pyhään yöhön? Miksi kukaan ei hoksannut, että Morwenna, Pinja, Elias ja monet muut lapset olivat kadonneet halloweenyönä, silloin kun Pyhä yö oli vapaalla jalalla?

  Onnekseni sain avata kotioveni pian. Sanoin "hei" äidilleni ja vinkkasin Annan luokseni.

"Pyhä yö on synkentänyt taas kaiken?" Anna kysyi heti huolestuneena.

  Nyökkäsin, sillä olin liian hengästynyt puhumaan. Painoin käden pistävän rinnan päälle ja johdatin Annan huoneeseeni.

"Sinä tiedät, mitä hän haluaa", Anna kuiskasi. "Hän haluaa sekasortoa."

  Pamautin huoneeni oven kiinni ja lösähdin sängylleni.

"Joo", mutisin.

"Käyttäydy normaalisti, Juuso!" Anna neuvoi. "Aälä anna sen iljettävän hengen ja kätyrin pilata päivääsi! Lue siihen historiankokeeseen!"

  Hups! Olin unohtanut koko hissankokeen!

"Joo", sanoin toistamiseen ja kaivoin historiankirjan repustani.

  Anna taputti minua olkapäälle ja poistui huoneestani. Yritin keskittyä hissan kokeisiin lukemiseen. En saanut ajatuksiani pysymään kurissa. Samaan aikaan kännykkäni värisi taskussani. Tiesin het, mistä oli kyse.

"Yön ritari", mutisin ja luin teksitiviestini.

"Uusi kaappaus.

  Pyhä yö vei 

 voitin. Taas.

  Yön ritari   "

  Olin saanut samanlaisia viestejä niin pitkään kuin muistin. Olin poistamassa viestiä, kun Yön ritari kirjoitti uudestaan.

"PS. Voit pelastaa ka-

 donneet tulemalla kes-

 kelle peltoa ilmesty-

 neeseen kartanoon

 tänä yönä. Voit on-

nistua."

 "Mitä?" henkäisin.

  Tunsin sydämmeni lyövän kurkussanni, kun puntaroin ritarin sanoja. Hän ei ollut ikinä kertonut minulle pelastamisesta. Koska Yön ritari tiesi epämiellyttävän paljon minusta, olin varma, että kysyinen pelto oli sama kuin se, jolla vietin usein aikaa Tuomaksen kanssa. Pellolla ei kuitenkaan ole koska ollut mitään kartanoa. Mutta Pyhä yö on henki, joten hänelle ei ole ongelma rakeentaa kartanoa!

  Ovikello soi, mikä sai minut hätkähtämään. Menin avaamaan oven, koska tiesin, että Tuomas tulee meille aina halloweeniltana yökylään. Koska vain me ja Anna tiesimme totuuden, oli turvallista pysyä yhdessä.

  Arvasin oikein, sillä oven takana odotti Tuomas.

"Terve", sanoin, mutta en hymyillyt.

"Olen tullut varmaan hulluksi", Tuomas puuskutti hengästyneenä.

  Tuomas näytti hieman hullulta, koska hänen vaaleat hiuksensa sojottivat joka suuntaan, kuin satelliitit. Tuomas ei kuitenkaan ollut hullu tai tyhmä, koska hänen huonoin koetuloksensa oli -10. *Suippis: Tämä ei kuulu tarinaan, mutta ihan pakko sanoa, etten vieläkään ole varma kirjoitetaanko se -10 vai 10-.*

"No?" kysyin ja pompin paikallani, koska ulkona oli aavemaisen kylmä.

  Tuomas veti henkeä ja selitti hätääntyneesti:

"Olin tulossa tänne ja olin pellon kohdalla, kun melkein kuolin säikähdyksestä. Pellolla oli kartano, josta kuului kimakkaa naurua. Ja mikä pahinta, kukaan muu ei nähnyt tai uullut mitään!"

  Sydämmeni jätti pari lyöntiä väliin, kun tajusin, että pellolle oli oikeasti ilmestynyt kartano.

"Se on Pyhän yön tekosia", kuiskasin.

"Mikä on Pyhän yön tekosia?" kuului Annan ääni takaani.

  Anna oli tullut kuuntelemaan ja näytti huolestuneelta. Tuomas selitti nopesti ongelmansa, jonka aikana Annan silmät pyöristyivät silkasta pelosta. Tämän jälkeen kerroin vapisten viestistä ja kehotin molempia sisälle lämpimään.

"Eli luultavasti vain me kolme kartanon", tuumin.

"Jep", Tuomas nyökkäsi.

"Joten vain me voimme voittaa Pyhän yön", huomautin.

"Mutta sitä emme tee, Juuso!" Anna sanoi, kuin olisi lukenut ajatukseni. "Liian vaarallista! Voit vaikka kuolla!"

"Se riski on otettava, jos aion pelastaa kadonneet", huomautin painokkasti.

"Se voi olla ansa! Hän haluaa tappaa sinut! Yön ritari huijaa!" Anna motkotti.

"Hän ei voi valahdella", Tuomas puuttui peliin. "Yön ritari ei ole ihminen. Hän on Pyhän yön luoma varjokuva ihmisestä, jolla voi olla ja varmasti onkin yliluonnollisia kykyjä. Se eroaa ihmisestä myös muutamilla muilla ominaisuuksilla. Se ei voi valehdella, liikkua äänettömästi eli hiipiä tai kokea tunteita. Paras tapa voittaa varjokuva on saada se kokemaan jotakin tunnetta. Koska se ei siihen oikeastaan pysty, sen on pakko tuhoutua eli toisin sanoen kuolla. Samalla tuhoutuu varjokuvan luonut henki ja kaikki hengen langettamat taiat kumoutuvat."

  Syntyi syvä hiljaisuus. Ajattelin kuulleitani sanoja ja aloin vähitellen ymmmärtää ne.

"Mutta silti!" Anna jatkoi. "Tuomas sanoi, että sieltä kuuluu 'kimakkaa naurua'. Hän haluaa sinut sinne!"

"Se antaisi lisäuhreja", Tuomas sanoi. "Pyhä yö on mielestään niin vahva, että uskaltaa ottaa riskin, että onnistuisimme.

  Anna tuntui olevan oikeassa, mutta minä halusin pelastaa kadonneet.

"Mutta omapa on valintasi!" Anna tiuskaisi. "Minä en ainakaan tule!"

"Minä tulen, Juuso", Tuomas sanoi ja väänsi kasvoilleen tekohymyn, joka muistutti enemmänkin irvistystä.

  Minä ja Tuomas pakkasimme mukaan kaiken tarpeellisen. Me molemmat otimme tasku- ja otsalamput. Minä laitoin kännykän taskuuni ja Tuomas linkkuveitsen vyötärölleen, vaikka se ei vahingoittaisikaan varjokuvia.

"Oletko valmis?" kysyin mukamas iloisesti, vaikka ääneni tärisi pelosta.

  Eteisaulassa meitä odotti Anna, joka vain seurasi vierestä, kun minä ja Tuomas pukeuduimme ulkovaatteisiin. Olimme jo ulko-ovella, kun Anna huokaisi ja sanoi:

"Minä tulen mukaan. En voi antaa teidän mennä yksin."

  Virnistin Annalle, koska tiesin, ettei hän jättäisi minua pulaan. Ja pulassa minä olinkin. Anna nappasi taskulampun ja kietoutui toppatakkiinsa. Niinpä me kolme astuimme ovesta pimeyteen...

 Tällänen siitä nyt tuli! Ensi viikolla jatko-osa, joten sitä odotellessa! Nähdään ensi perjantaina!

 MOIKKA!

 -Suippis kuittaa

MINÄKÖ KIIREINEN?

Moikka!

Olette varmasti huomanneet, ettei minulta ole tullut postauksia pariin viikkoon. Syynä ei ole laiskuus (tai osin sekin). Tänään ajattelin kertoa hieman kiireistäni ja sen sellaisesta. Tässä on muutamia syitä:

1.KOKEET

Juu. On siis ollut koulussa aikas hirveästi kokeita.Englannin koe tulee olemaan mulla ensi viikon tiistaina, johon tietysti luen. Viime viikon torstaina tai perjantaina meillä oli matikan koe, joka käsitteli murtolukuja ja niiden kertomista ja jakamista jne. Me saatiin kokeet tän viikon tiistaina ja ihan hyvin meni, vaikka ei ollut todellakaan parhaita suorituksiani. Ennen tätä matikan koetta taisi olla kokeeton viikko. Huh! Meillä oli siis ennen matikan koetta ja kokeetonta viikkoa uskonnon koe. Se meni ihan hyvin! Uskonnon koe oli tiistaina ja samalla viikolla maanantaina oli historian koe. Kyseinen koe oli todella vaikea. Numeroni oli kuitenkin luokan parhaita, vaikka muihin suorituksiini nähden aika alhainen. Historian ja uskonnon koetta edeltävällä viikolla oli torstaina äidinkielen koe, joka meni aikas hyvin! Olin luokan parhaita! Samalla viikolla oli tiistaina ranskan helppo koe ja maanantaina fyken koe, joka oli myös aikas helppo. Sain molemmista 10-, joka on aika hyvin! Muita kokeita meillä ei ole ollut. Niin kuin huomaatte, on kokeisiin lukuun kulunut huomattavan paljon aikaa!

2. DISCO

Kuulun siis meidän koulun oppilaskuntaan. Jos joku nyt ei vieläkään tiedä mikä on oppilaskunta, niin voin kertoa, että se on valituista oppilaista koostuva oppilaskunta, joka järjestää ja ostaa kaikkea koululle eli toisin sanoen keksii viihdettä ja toimintaa oppilaille. Oppilaskunta järjesti discon, jonka teemana on fantasia. Se toisin sanoen on Fantasiadisco! Kirjoitan sen isolla, koska se on meidän oppilaskuntalaisten keksimä "nimi" discolle. Fantasidiscon järjestämiseen kuuluu aika paljon kaikkea. Itse tein mainoksia koululle ja koristeita discoon, suunnittelin fantasia-aiheisen tietovisan (jonka yksi toinen oppilaskuntalainen kirjoitti isolle paperille) ja discossa olin tekemässä kasvomaalauksia. Kaikkea tätä tein kotona ja koulussa, joka vei todella paljon aikaa. Discoon tuli seinälle sellaisia testejä (esim. oletko Harry Potter, Neville Longbottom vai Draco Malfoy ja siinä oli kysymyksiä ja lopussa, että "eniten a-vastauksia, olet Draco Malfoy"), jotka vaati paljon aikaa ja vaivaa. Saatoin joskus istua tuntikausia paiskimassa töitä discon eteen, mutta kyllä se oli sen arvoista! Fantasiadisco oli upea ja siellä oli tosi hauskaa!

3. KAUHUTARINA

Me kirjoitetaan koulussa välillä tarinoita ja, koska aloitushetkellä oli vielä halloween, me kirjoitettiin kauhutarinat. Mä olen aikas hyvä kirjoittamaan tarinoita. Toi muuten kuulosti toooosi itsekkäältä... Mä sitten keksin hyvän aiheen ja kirjoitin ja kirjoitin ja kirjoitin... Jouduin tekeen sitä kotona paljon. Kirjoitin tarinaani tunti kausia, mutta kyllä siitä hyvä tuli. Kyseinen tarina kirjoitettiin käsin tarinavihkoon, joka on aika iso. Isolla tarkoitan, että se on sellaista tyypillistä enkunvihkoa paljon isompi. Tarinasta tuli kahdentoista aukeaman ja puolen sivun pituinen. Näin ihan ohimennen, että yhdellä meidän luokan pojalla tarina oli aukeaman mittainen, joten pituusero on valtava! Toivottavasti opettajani pitää tarinasta! Koska kirjoitusvihkoni on koulussa, en voi tehdä postausta tarinasta, mutta olen ajatellut kirjoittaa tänne jonkun aikasemmista tarinoistani! Katsotaan!

4. UUPUMINEN

Nämä kaikki asiat ovat tapahtuneet saamaan aikaan, joten iltaisin, kun olen saanut hommani valmiiksi, ei minusta löydy puhtia blogin päivittämiseen. Rankkojen treenien ja pianoläksyjen harjoittelun jälkeen tykkään lukea hyvää kirjaa, piirtää Potter- hahmoja (olen jo aika hyvä piirtämään oikeita ihmisiä mallista, jotka eivät ole sellaisia, kuin kaapin ovessani) tai katsoa kännykästä Youtube-videoita tai jotain muuta. Onneksi minulla on vihdoin vähän enemmän aikaa päivittää tätä blogia, koska ensi viikko on arviointiviikko, jolloin koulupäivät ovat huomattavasti lyhyemmät! Joka päivä on vain neljä tuntia, kun olen tottunut tosi pitkiin päiviin! Tavallisesti maanantaina minulla on seitsemän tuntia ja tiistaina kuusi...

 Tässä oli nyt suurimmat syyt hiljaisuuteeni täällä! Toivottavasti jatkossa kaikki kokeet eivät osu samalle kuulle, jotta jäisi enemmän vapaa-aikaa!  Loppuun laitan vielä muutaman kuvan ranskan CD-levylle tekemästäni kotelosta. Se on alunperin ollut joku pelikuori, mutta tuunasin sitä hieman tarroilla.

Tällainen siitä tuli! Nähdään ensi perjantaina!

Moikka!

 -Suippis kuittaa

HARRY POTTER TAG

Moikka!

Mähän oon lukenut kaikki Harry Potterit ja nähnyt elokuvat. Ajattelin tehdä tallaisen Potter tagin, koska Potterit on parhaita! Tässä on siis kysymyksiä ja mä vastaan niihin! Joo, eipä muuta, joten aloitetaan!

Lempi kirja?

Mä tykkään niistä kaikista, mutta paras oli ehdottomasti Kuoleman varjelukset! Myös Viisasten kivi oli aika jees, mutta vika on paras. KV on tosi mukava monesta syystä. Se on erilainen kuin muut, koska siellä ei olla enää koululla. KV on Harry Pottereista se viimeinen, joten mukana on tietysti loppu, josta tykkään! KV on ehdottomasti kaikista jännittävin, koska siinä kuolee todella moni (yhyy) ja siinä ollaan koko ajan vaarassa. Potterit on siitä kivoja, koska en tykkää ihan liian pelottavista kirjoista! Potterit on jännittäviä, mutta ei pelottavia (tai ehkä vähän pelottavia joskus).

Lempi elokuva?

Kuoleman varjelukset (molemmat osat, mutta enemmän ykkönen) ja Feeniksin kilta. KV on hyvä samoista syistä kuin kirja; erilainen, jännittävä ja loppuu onnellisesti (ei kylläkään Volden kannalta) ja FK, koska siinä on paljon siistejä ja vaikuttavia kohtauksia. FK:ssa pidän paljon kaikista AK:n harjottelujutuista ja siitä kohtaa kun Harry, Tonks, Villisilmä ja pari muuta Feeniksin killan jäsentä lentää sen Lontoon joen (en muista minkä) yllä.

Kirja, josta pidit vähiten?

Hassusti se sattuu olemaan Feeniksin kilta, koska kirja on aika pitkä (ei se siinä kuitenkaan ole se ongelma) ja juoni kulkee jotenkin liian hitaasti. Jotenkin tylsistyin välillä lukiessni FK:ta. Lisäksi kirjassa joutuu kestämään enemmän ja monipuolisemmin (elokuvassa Herry ei saa elinikäistä huispauskieltoa) Dolores Pimentoa. Elokuvassa kylläkin näkee sen ärsyttävät vaatteet ja kuulee hirveän nauru-kikatuksen. Niin kuin huomaa, en pidä Pimennosta. :)

Missä kohtauksessa itkit?

Todella monessa! Etenkin niissä kohdissa kun joku kuolee, tei en siinä kun joku kuolee vaan siinä, kun sitä kuollutta kaivataan ja suretaan. Lisäksi myös kaikissa superonnelisissa kohdissa jonkin pelkojutun jälkeen esim. se kohta, jolloin Hagrid tulee Salaisuuksien kammiossa suureen saliin ja kaikki oppilaat ryntää halaan sitä (paitsi Malfoy, Crabbe ja kaikki muut Luihuiset). Lisäksi itken tai en sillain itke, mutta tulee itkuinen olo, kun nyt toisella lukukerralla (luen niitä äänen pikkuveljelleni) tapahtuu jotain tärkeetä esim. Hermione, Harry ja Ron ystävystyy. Tai siinä sanotaan jotakuinkin näin: Mutta siitä hetkestä lähtien Hermione oli heidän ystävänsä. On asioita, joita ei voi kokea alkamatta pitämään toisesta ja peikon tajuttomaksi kumauttaminen kuuluu niihin. Se vaan on niin osuvasti muotoiltu ja tehoaa minuun.

Lempi hahmo?

Tämä on tosi vaikea kysymys, koska tykkään niin monesta! Parhaita ovat kuitenkin ehdottomasti Fred ja George Weasley, koska kaksoset tuovat naurua vähän synkempinäkin hetkinä! Dobbykin on aivan sairaan ihana ja Oljo on tehty hyvin. Totta kai pidän myös näistä perus Harrysta, Ronista, Hermionesta, Ginnystä, Lunasta ja muista pää- tai sivuhenkilöistä, jotka on paljon esillä. Tonks on myös aivan mahtava! Niin ja Sirius on sairaan mukava, kuten myös Lupin, Fleur, Bill, Molly, Dumbledore, Arthur, Molly, Villisilmä, McGarmiwa ja tietenkin myös Hagrid!

Mikä olisi suojeliuksesi?

Tämä on vaikea kysymys, koska en tiedä mikä eläin kuvaisi minua eniten. Olen kuitenkin valinnut suojeliukseni ketun, koska satun pitämään ketuista.

Tahtoisitki omistaa seljasauvan, elpymyskiven vai näkymättömyysviitan?

Riippuu vähän mistä kulmasta katsotaan. Jos olisin tällainen jästi, ottaisin ehdottomasti seljasauvan, jotta voisin taikoa. Noitana valitsisin viisaasti ja nappaisin näkymättömyysviitan. Sillä voi mennä miltein joka paikkaan ilman, että kukaan huomaa!

Missä tuvassa olisit?

Rohkelikossa. En siksi, että siinä on Harry ja kaikki muut (paitsi Luna) vaan, koska pidän punaisesta ja keltaisesta ja haluaisin muutenkin olla Rohkelikko. Mielestäni sopisin sinne, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Jos voisit tavata kenet tahansa näytteliöistä, kenet tapaisit?

Luultavasti Emma Watsonin, koska Emma vaikuttaa todella mukavalta! Haluaisin tavata myös ehkä James ja Oliver Phelpsin tai Tom Feltonin.

Oletko pelannut mitään videopeleistä?

Jep! Lego Harry Potter years 1-4 ja Lego Harry Potter years 5-7. Molemmat on meillä ja Xboxilla!

Jos olisit huispausjoukkueessa, mitä paikkaa pelaisit?

Luultavasti jahtaajaa, koska olen aika yhteistyökykyinen. En myöskään haluaisi olla etsijä, koska etsijällä on liian suuri vastuu ja sitä härnätään liikaa. Lyöjäksi en itse halua ja pitäjä on vähän niin kuin jalkapallon maalivahti, enkä ole hyvä maalivahti, joten tuskin taitoni muuttuvat luudanvarrella!

Oletko tyytyväinen loppuun?

Ehdottomasti! Loppu on aivan mahtava! 19 vuotta myöhemmin on todella rento ja hauska luku sen kaiken jännityksen jälkeen. Elokuvassa se tosin on hieman tylsä... 19 vuotta myöhemmin on mielestäni paras luku koko kirjasarjassa!

Paljonko Potterit merkitsevät sinulle?

Aikas paljon! :-)

Tällainen postaus tällä viikolla! Jos teitä kiinnostaa lukea toinenkin Harry Potter tag painahan ihmeessä tästä

Moikka!

-Suippis kuittaa